lauantai 20. lokakuuta 2018

Matkalla isoksi koiraksi

Pupsien täytettyä kolme viikkoa on tahti kiristynyt huomattavasti.  Kun korvat on auenneet, ne vastaavat pentulaatikon viereltä esitettyihin kutsuihin, niiden liikkuminen muistuttaa jo oikeasti kävelyä, ja välillä ne jopa juoksevat.

Kaikkein aktiivisimmat pennut ovat Zira ja Zen.  Kun pentuja kutsuu laatikon ulkopuolelta, Ziran pää ponnahtaa pystyyn välittömästi.  Zira on kuin vieteriukko, jonka äärimmilleen kiristetty jousi vapautetaan. Tämä kaksikko myös painii eniten keskenään ja ne ovat myös kaikkein äänekkäimmät!  Ne komentavat seuraa ja ruokaa ihan oikeaa haukkumista muistuttavalla äänellään.  Ja se murina on melkoinen, kun ne kyttäävät toisiaan kuin saalista ikään.  Sitten hyökätään juosten kita ammollaan kohti sisarusta.  Ja ehkä osutaan, ehkä ei.  Tilannekomiikka on vahvasti läsnä pentulaatikossa :)

Ruokaa!

Pupsit ovat siis aloittaneet makumatkailun.  Niiden ensimmäinen uusi maku oli kananmunan keltuainen, sitten broilerin jauheliha.  Niitä ne saivat kahtena ensimmäisenä "kiinteän" ruoan päivänä, pienen pienen maistiaisen sormista syötettynä.  Ensimmäinen ateriaa muistuttava kokeilu oli jo lautaselta, ja kyydissä oli kalkkunan jauhelihaa munankeltuaiseen sotkettuna.  Se näytti maistuvan kaikille oikein hyvin ja kaikki myös keksivät syömisen jujun heti kättelyssä.

Ruokailun jälkeen putsataan suupielet toinen toistaan auttaen
Seuraava uusi ruokatuttavuus oli sika-nauta -jauheliha.  Syöminen kun oli jo tuttua puuhaa, niin kun vein lautasen pennuille tarjolle, ne marssivat kaikki kipin kapin sen ääreen ja aloittivat mässyttämisen.  Niiden eleet olivat mainiot - uuden makuelämyksen koettuaan ne hetkeksi pysähtyivät ikään kuin pohtimaan "hetkinen, mitäs tää nyt on?"  ja sen jälkeen koko kroppa intoa puhkuen "hei täähän olikin tosi hyvää".  Zorro oli sika-naudan suhteen aavistuksen epäileväinen, se poistui kupilta ensimmäisenä, eikä oikeastaan syönyt kovin paljoa.


Ääniterapiaa


Kun korvat kerran jo toimii, niin on aika aloittaa pentujen ääniin totuttaminen.  Normaalissa arjessa ne kuulevat jatkuvasti tv/radion äänet, samoin tiskikone, mikro, kaikenlaiset ruoanlaiton äänet ja lihamylly on jo tulleet tutuiksi.   Youtube on tässä hommassa kullan arvoinen.  Sieltä olen jo soitellut linnun laulua, koirien ääniä, liikenteen melua, sadetta ja ukkosta, jopa hitusen ilotulitustakin.  Tubessa on myös tosi paljon pentuja rauhoittavaa musiikkia, joita silloin tällöin soittelen tässä taustalla.  Välillä on kyllä ihmeteltävä, miten sellainen kimeä pianon kilkutus voi olla rauhoittavaa, minä ainakin hajoan siitä samanlaiseen tilaan kuin teknomusiikista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti