Viiden viikon villitys

5 viikkoa on kulunut ja pennut kehittyvät todella hurjaan tahtiin! Ne juoksevat, hyppivät ja haukkuvat ja sitten simahtavat niille sijoilleen, ihan kuten pikkuisten lasten kuuluukin.  Tämä ikä on rajapyykki, jossa pennut alkavat jo kiipeämään yli pentulaatikosta tai sitten laitojen on oltava niin korkeat, ettei emo enää pääse vapaasti kulkemaan sinne.  

Lisää tilaa!

Pennut siis yrittävät kiivetä yli laatikosta, ja välillä Zenja yrittää auttaa niitä tulemaan ulos tarttumalla tassusta ja vetämällä niitä.  Siispä on tehtävä jotain.  Pennut saivat hiukan lisätilaa, jonka rajasin kompostikehikoilla pentulaatikon viereen ja asettelin niille portaat, jotta pääsevät kiipeämään ulos lootastaan ilman akrobatiatemppuja ja nurin niskoin putoamisia.  Pennnut eivät olleet uudesta tilasta moksiskaan, vaan päin vastoin innoissaan juoksivat ympäriinsä tutkimassa aluetta.

Kun maailma ei riitä

Tämä ratkaisu ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, vaan jo 2 päivän kuluttua tapahtui niin, että palattuani kotiin toisten koirien lenkityksen jälkeen, oli yksi pennuista vastassa minua portaiden yläpäässä.  Onneksi tuossa toki on portti, josta pennut eivät pääse läpi.  Seuraava vaihtoehto on sitten rajata pennuilta pois kaikki vaarallinen, ja päästää ne muuten sitten vapaasti juoksentelemaan ympäri huushollia.  No käytännössä tämä tarkoittaa olohuonetta ja keittiötä, jotka ovat minulla yhtä avonaista tilaa.  

Ja tästä lisätilasta taas pennut innostuivat entistä enemmän, nyt ne juoksevat hulluna ympäriinsä ja ovat onnesta sykkyrällä, kun saavat painella täyttä vauhtia pitempiäkin matkoja ja seurailla Zenjaa yrittäen haastaa sitä leikkimään.  Zenjalla on omat mielipiteensä tästä asiasta, ihan vielä se ei ole lämmennyt yhteisleikkiin pentujen kanssa, vaikka katseleekin niitä ihan iloisen näköisenä.  Omalle kohdalle tämä tarkoittaa jatkuvaa jalkoihin katsomista, sillä pupsit ovat jaloissa yhdessä silmänräpäyksessä, vaikka juuri äsken ei ketään ollutkaan lähimaillakaan.

Kuukausi paketissa

Aika kuluu tosi nopeasti, ja pennut ovat jo kuukauden ikäisiä.  Ne kasvavat hurjaa vauhtia,  Zorro ja Zen ovat jo ylittäneet kilon painorajan, Zira ja Zip molemmat hätyyttelevät kiloa 930 gramman massallaan.  Ne liikkuvat koko ajan entistä enemmän ja ovat uteliaita kaikkea uutta kohtaan.

Kiipeillään!

Pentulaatikkoon olen laittanut yhtä jos toista esinettä ja ensmmäinen reaktio pennuilta on juosta katsomaan, mikä se on ja seuraavaksi ne kiipeävät esineen päälle, jos mahdollista.  Ketteriä ovat siis.   No juuri ketteryyden takia pentulaatikossa onkin kakenlaista tavaraa, jonka yli ne voivat kiipeillä.  Pentulootasta ne tulevat ihan kohta jo yli, jos emoluukku on auki.

Aktiivisuus lisääntyy

Pennut viettävät entistä enemmän aikaa hereillä ja touhuten.  Ne tutkivat penntulaatikon esineitä, jotka ovat eri materiaaleja, kokoja, muotoja.  Ne harjoittelevat leluilla leikkimistä ja osoittavat selkeää metsästyskäytöstä.  Keskenään painiminen on kuitenkin vielä ehkä ajanviete #1.  Ne sitovat toisiaan, ärisevät ja purisevat, purevat ja ravistelevat toisiaan.  Ja kellahtelevat mukkelis makkelis joka suuntaan.

Neulakidat

Hampaatkin ovat jo tulossa kovaa vauhtia esiin.  Neulanterävät kulmahampaat sojottavat kaikilla esillä ja muutkin hampaat tuntuvat jo ikenien alla.  Jostain kumman syystä Zenjan imetyshetket lyhenevät lyhenemistään :)   Sitä enemmän pennuille maistuu jo kiinteäkin ruoka, ja kun vien lautasen niille, niin ne kipittävät kaikki kovaa vauhtia tutkimaan, mitä jännittävää  täältä tänään löytyy. ne ovat varsin hassuja, kun vastaan tulee uusi maku, sitä aina ihmetellään tovi, ennen kuin aletaan syömään.

Matkalla isoksi koiraksi

Pupsien täytettyä kolme viikkoa on tahti kiristynyt huomattavasti.  Kun korvat on auenneet, ne vastaavat pentulaatikon viereltä esitettyihin kutsuihin, niiden liikkuminen muistuttaa jo oikeasti kävelyä, ja välillä ne jopa juoksevat.

Kaikkein aktiivisimmat pennut ovat Zira ja Zen.  Kun pentuja kutsuu laatikon ulkopuolelta, Ziran pää ponnahtaa pystyyn välittömästi.  Zira on kuin vieteriukko, jonka äärimmilleen kiristetty jousi vapautetaan. Tämä kaksikko myös painii eniten keskenään ja ne ovat myös kaikkein äänekkäimmät!  Ne komentavat seuraa ja ruokaa ihan oikeaa haukkumista muistuttavalla äänellään.  Ja se murina on melkoinen, kun ne kyttäävät toisiaan kuin saalista ikään.  Sitten hyökätään juosten kita ammollaan kohti sisarusta.  Ja ehkä osutaan, ehkä ei.  Tilannekomiikka on vahvasti läsnä pentulaatikossa :)

Ruokaa!

Pupsit ovat siis aloittaneet makumatkailun.  Niiden ensimmäinen uusi maku oli kananmunan keltuainen, sitten broilerin jauheliha.  Niitä ne saivat kahtena ensimmäisenä "kiinteän" ruoan päivänä, pienen pienen maistiaisen sormista syötettynä.  Ensimmäinen ateriaa muistuttava kokeilu oli jo lautaselta, ja kyydissä oli kalkkunan jauhelihaa munankeltuaiseen sotkettuna.  Se näytti maistuvan kaikille oikein hyvin ja kaikki myös keksivät syömisen jujun heti kättelyssä.

Ruokailun jälkeen putsataan suupielet toinen toistaan auttaen

Seuraava uusi ruokatuttavuus oli sika-nauta -jauheliha.  Syöminen kun oli jo tuttua puuhaa, niin kun vein lautasen pennuille tarjolle, ne marssivat kaikki kipin kapin sen ääreen ja aloittivat mässyttämisen.  Niiden eleet olivat mainiot - uuden makuelämyksen koettuaan ne hetkeksi pysähtyivät ikään kuin pohtimaan "hetkinen, mitäs tää nyt on?"  ja sen jälkeen koko kroppa intoa puhkuen "hei täähän olikin tosi hyvää".  Zorro oli sika-naudan suhteen aavistuksen epäileväinen, se poistui kupilta ensimmäisenä, eikä oikeastaan syönyt kovin paljoa.

Ääniterapiaa

Kun korvat kerran jo toimii, niin on aika aloittaa pentujen ääniin totuttaminen.  Normaalissa arjessa ne kuulevat jatkuvasti tv/radion äänet, samoin tiskikone, mikro, kaikenlaiset ruoanlaiton äänet ja lihamylly on jo tulleet tutuiksi.   Youtube on tässä hommassa kullan arvoinen.  Sieltä olen jo soitellut linnun laulua, koirien ääniä, liikenteen melua, sadetta ja ukkosta, jopa hitusen ilotulitustakin.  Tubessa on myös tosi paljon pentuja rauhoittavaa musiikkia, joita silloin tällöin soittelen tässä taustalla.  Välillä on kyllä ihmeteltävä, miten sellainen kimeä pianon kilkutus voi olla rauhoittavaa, minä ainakin hajoan siitä samanlaiseen tilaan kuin teknomusiikista.

Mitä kuuluu vai kuuluuko mitään?

Pentujenn kolmannen elinviikon jännitysvaihe on se, milloin niiden korvat alkavat toimimaan.  Tässä kisassa Zira taisi viedä voiton.  Se oli selkeästi aktiivisempi jo pelkän puheen perusteella, kun pentulootan vieressä niille jutteli.

Liikettä lisää ja Zenjalle tuskaa

Silmien avautuminen tietenkin saa pennut liikkeelle jo ihan toiseen tahtiin.  Hassuja ne kyllä ovat kun yrittävät kipittää jotain kohti, ja menevät mukkelis makkelis tai yrittäessään petona hyökätä jotain kohti ja haukkaavat sitten hiukan ohi, kun ei se silmän ja kuonon yhteispeli vielä ihan täysillä toimi.

Zenja on ihan pulassa näiden kanssa, kun ne touhuavat taas iin paljon enemmän, ettei järjestys pysy pentulootassa millään yllä.  Aina kunn pennut läytävät jonkin uuden vaihteen, Zenja yrittää niitä vähän komennella, mutta luovuttaa sitten lopulta, ikään kuin tuumaten, että nuo pikkuotukset ovat toivottomia tapauksia.

Painimisen lisäksi pennut esittävät jo metsästyskäytöksen alkeita.  Etenkin Ziran on jo mielestään suuri saalistaja, kuten videolla näkyy.

Ruokaa!

Kolmeviikkoissynttärien tienoilla pennut ovat jo saaneet ensimmäiset kosketuksensa kiinteään ruokaan.  Ensimmäisenä ne saivat maistaa kananmunan keltuaista sormenpäästä.   Seuraavaksi sormista löytyi broilerin jauhelihaa.  Kumpikin uusi makuelämys oli kaikille kovin mieluinen, ja jos koordinaatiokyvyn puutteita ei lasketa, syöminen sujui ahnaasti ja mallikkaasti kaikilta - erityisen ahneita tuntuvat olevan Zira ja Zen.

Toisen viikon kohokohdat

Pentujen toisen viikon aikana ryhdyttiin arvailemaan, kuka avaa silmänsä ensimmäisenä ja milloin ja seurailtiin, miten pentujen aktiivisuus kasvaa.

Ensimmäinen silmä auki!

Silmät auki ja liikkeelle!

Ensimmäiseksi asialle kerkisi Zorro, joka avasi toisen silmänsä su 7.10. eli 12 päivän ikäisenä.
Kaikki muut seurasivat perässä 2 päivän sisään, ja siitä se sitten lähti, vilinä pentulaatikossa.  Silmien avauduttua pentujen aktiivisuus luonnollisestikin lisääntyi ja kävelyä harjoiteltiin jo kovaa tahtia.  Myös painimista jo harjoitellaan.  Aika söpöjä nuo ovat, kun hamuilevat toisiaan kita ammollaan, ja sitten pyllähtävät selälleen aivan yht'äkkiä.

Uusia elämyksiä

Muuten toinen viikko on sujunut ensimmäisen kaltaiseen tahtiin.  Pennut ovat saaneet päivittäisen käsittelynsä kävelyharjoittteluun niillä on pentulaatikossaan kolme erilaista alustaa.  Pikkuotusten mielestä ikävin uusi kokemus taisi olla madotus.  Ne eivät selvästikään arvostaneet lainkaan ikeniin hierotun Canexin makua, maiskuttelu ja irvistely oli sen suuntaista.

Natsimutsi

Kurissa ja Zenjan nuhteessa nämä pennut kasvavat.   Muuten saavat peuhata sen minkä alle 2-viikkoiset nyt yleensäkäänn peuhaavat, mutta auta armias, jos Zenja hermostuu esimerkiksi pihalta kuuluvasta naapurin koiran haukusta tai alakerrasta kuuluvista toisten koirieni äänistä!

Silloin Zenja laittaa lapset tiukkaan nippuun ja vahtii silmä kovana, ettei kukaan liikahdakaan pesässä - hipi hiljaa ja ihan paikoillaan pitää olla.  Jos joku uskaltaa lähteä liikkeelle, niin se työnnetään nopeasti kuonolla takaisin samaan läjään sisarusten kanssa.

Kun joku pennuista rääkäisee pentulootassa isommasti, niin Zenja hyökkää paikalle salamana, olipa se missä tahansa.  Jos rääkyjä on erillään muista ja mönkii ties minne, se saa nopeasti terävän tökkäisyn emon kuonosta ja se nostetaan takaisin samaan kasaan toisten kanssa.

Ja kun pennut mönkivät ja piipittävät kukin eri tahoillaan niin Zenja seisoo niiden keskellä ja pyörittelee päätään edes takaisin ja jo tulee itku sillekin, kun lapset eivät pysy järjestyksessä.

Eikä Zenja harrasta mitään kukkahattukeinoja "tulkaapa lapset nyt kiltisti tänne samaan kasaan", vaan se kyllä tulee ja kertoo välillä hyvinkin rankan näköisellä kädellä, että "nyt kakarat ?&%#*na pysytte siinä, onko selvä?!"

Ensimmäinen viikko pentuhuuruja

Pupsit ovat saavuttaneet kunnioitettavan yhden viikon iän.  Kaikki on sujunut varsin mallikkaasti ja Zenja on osoittautunut loistavaksi emoksi.

Viikon kohokohta

Viikon ehdoton kohokohta oli kun pennut olivat 5 päivän ikäisiä.  Tehdessäni pennuille päivän käsittelyharjoitusta huomasin, että ne olivat selkeästi oppineet rauhoittumaan sylissäni.  Tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno!
Käsittelyharjoitukseni pitää tässä vaiheessa sisällään silittelyä, kaikkien raajojen ja hännän sivelyä, kevyttä rapsuttelua sekä selästä että mahasta ja tietenkin rintaani vasten painautumista.  Silittelyssä ja raajojen sivelyssä käytän Tellington TTouch -menetelmän kaltaisia otteita kämmenen kokoisiin pentusiin sovellettuna.  Harjoituksia tein jo ensimmäisestä päivästä alkaen punnituksen yhteydessä alkaen parinkymmenen sekunnin pätkistä lisäten aikaa päivä päivältä, nyt viikon iässä tehdään jo 1,5-2 minuutin pätkää kunkin pennun omaan tahtiin.  Jos pentu yhtään rimpuilee pois, se saa tulla rinnalleni rauhoittumaan jonka jälkeen lasken sen emon viereen.  Jokainen pentu on oppinut rauhoittumaan muutamassa sekunnissa.

Kermaa!

Kasvattajan sanoin "Zenja lypsää kermaa", sen verran kovaan tahtiin pennut kasvavat.  Zip, pentueen pienin, tuplasi syntymäpainonsa jo 5 päivän ikäisenä, Zira 6-päiväisenä ja muut tekevät sen 7 päivän iässä.  Voimille tuo imettäminen Zenjaa ottaa, ja nirsona koirana syöminen jäisi helposti herkkujen varaan.  Saan käyttää välillä aika paljonkin mielikuvitusta, jotta saan Zenjan syömään ne ruoat, joihin on lisätty kalkit ja vitamiinit.

Luonteet näkyvät jo

Tietenkin vielä on aivan liian aikaista sanoa mitään näiden koirien luonteista, mutta kyllä kaikki neljä pentua on kukin jo ihan oma persoonansa.  Sen mukaan olenkin antanut pennuille jo nimet, jotka eivät siis ole viralllisia, vaan ainakin toistaiseksi vain työnimiä.

Nimet syntymäjärjestyksessä:

• Zira: narttu, nimetty Leijonakuningas 2 -elokuvan vahvan, "ulkomaille" muuttaneen leijonaemon mukaan (Zira on näillä näkymin menossa Ruotsiin)
• Zip: uros, piskuinen rääpäle syntyessään, mutta todellinen voimapesä.  Paljon tavaraa pienessä paketissa, kuten ZIP-tiedostoissa yleensä 
• Zorro: uros, kaikkien vähäosaisten puolustaja, esimerkkinä vaikka maitobaarin poistuminen ulottumattomiin teettää hurjan taistelun sen välittömäksi takaisin saamiseksi.
• Zen: uros, pieni suuri mies, joka ei vähästä hätkähdä, itse rauhallisuus.

Nyt sitten aletaan veikkailemaan, kuka avaa ensimmäisenä silmänsä...